Seitsemän sukupolven ryokan: Tofuya Ryokanin suvun tarina Onogawa Onsenissa
- 投稿日：
- 2026年10月24日
Miten majatalo, jota kerran kutsuttiin ”tofutaloksi”, on pysynyt saman suvun hallussa
Suzu no Yado Tofuya Ryokan · Naoto Endo, 7. sukupolvi
Onogawa Onsen on kuumien lähteiden kylä, jolla on 1 200 vuoden historia. Se sijaitsee Yonezawan vuoristossa Yamagatan prefektuurissa. Tässä kylässä yksi suku on pitänyt majataloa seitsemän sukupolven ajan. Tuo majatalo on Tofuya Ryokan.
1. sukupolvi · Heizaburo (vuodet tuntemattomia)
”Aizu-yasta” ”tofutaloksi”
Tarinamme alkaa Edo-kaudelta (1603–1868). Ensimmäinen isäntä, Heizaburo, antoi majatalolleen nimen ”Aizu-ya”. Aizu on vuorten toisella puolella olevan seudun nimi.
Siihen aikaan Onogawa Onsen alkoi vilkastua. Heizaburo valmisti tofua ja tarjosi sitä kylässä työskenteleville käsityöläisille. Pian ihmiset alkoivat kutsua majataloa nimellä ”Tofu-ya” – tofutalo. Nimemme saimme vierailtamme.
Heizaburon ja seuraavan isännän välisistä sukupolvista ei ole jäänyt tietoja. Joku on varmasti pitänyt majataloa noina vuosina, mutta emme pysty jäljittämään heitä. Syy kerrotaan seuraavassa luvussa.
1901 · Suuri tulipalo
Päivä, jona kylä paloi
Vuonna 1901 suuri tulipalo pyyhkäisi Onogawa Onsenin läpi. Lähes koko kuumien lähteiden kylä paloi maan tasalle. Myös Tofu-ya paloi, ja majatalon toiminta päättyi joksikin aikaa.
Tuli ulottui myös temppeliin. Temppelissä säilytettiin kyläläisten nimet ja kuolinpäivät sisältävää rekisteriä, jota kutsutaan nimellä kakochō. Se tuhoutui tulipalossa. Siksi emme tiedä sukumme jäsenten nimiä Heizaburon ja Chonosuken väliltä.
Jos kävelette tänään Onogawassa, saatatte huomata jotakin. Kylä on vanhanaikainen kuumien lähteiden kylä, mutta katu on silti leveä. Se rakennettiin sellaiseksi, jotta tuli ei pääsisi hyppäämään kadun toisella puolella olevaan taloon. Tämän opetuksen kylä sai tulipalosta.
Onogawa Onsen on selvinnyt kahdesta suuresta tulipalosta. Joka kerta jokainen majatalo kamppaili. Ja joka kerta kylä sytytti lyhtynsä uudelleen kuumien lähteiden ylle.
2. sukupolvi · Chonosuke Endo (1871–1923)
Uusi alku tuhkasta
Tulipaloa seuraavana vuonna Chonosuke ja hänen vaimonsa Yae herättivät majatalon henkiin. Chonosuke rakensi sen uudelleen tuorein ajatuksin. Kutsumme häntä siksi, joka ”herätti talon henkiin”.
Yksi hänen ideoistaan liittyi goze-laulajiin. Goze olivat sokeita naisia, jotka kulkivat kylästä kylään soittaen shamisenia ja laulaen. Jotkut lukijat saattavat tuntea heidät romaanista ja elokuvasta Ballad of Orin (1977, ohjaus Masahiro Shinoda).
→ Tietoa elokuvasta (englanninkielinen Wikipedia) → Katso traileri (japaniksi)
Chonosuke antoi goze-laulajien yöpyä ilmaiseksi. Vastineeksi he kertoivat Tofu-yasta kaikkialla, minne kulkivat. Jalan kulkevien matkalaisten puskaradiosta tuli majatalon mainos.
Ajan mittaan Chonosuke päätti antaa majatalolle uuden nimen. Hän pyysi nimeä Shuta Tominagalta, joka opetti Yonezawan tyttölyseossa. Herra Tominaga ehdotti nimeä ”登府屋”. Se luetaan yhä ”Tofuya”, mutta ensimmäinen merkki tarkoittaa ”kiivetä”. Nimessä on toive: että kuumat lähteet virkistäisivät kehonne ja mielenne ja että elämänne nousisi askelman korkeammalle.
Chonosuke koki myös surua. Hän menetti kaikki kolme lastaan heidän ollessaan pieniä. Majatalolla ei ollut perijää.
Chonosuke maksoi naapurin pojan koulumaksut ja auttoi tätä ryhtymään puusepäksi. Ehkä hän toivoi, että nuorukainen jonakin päivänä auttaisi rakentamaan Tofuyaa ja pitämään siitä huolta.
3. sukupolvi · Yae Endo (1874–1938)
Majatalo yksin harteilla
Chonosuken kuoltua hänen vaimonsa Yae piti majataloa yksin. Hän teki niin noin viisitoista vuotta.
4. sukupolvi · Sei Endo (1897–1986)
Poliisipäällikön vaimosta majatalon emännäksi
Yaen seuraaja oli hänen sisaruksensa tytär Sei.
Sein puoliso Shinjiro Endo syntyi vuonna 1889 Endon suvun toisena poikana; suku kuului entiseen samuraisäätyyn (shizoku). Hän valmistui Meiji-yliopistosta ja palveli nuorena keisarillisessa kaartissa, joka suojeli keisari Meijiä. Myöhemmin hän toimi poliisipäällikkönä asemilla eri puolilla Yamagatan prefektuuria, muun muassa Tsuruokassa, Nagaissa ja Yonezawassa. Hän kuoli vuonna 1947.
Sein odotettiin elävän elämänsä poliisipäällikön vaimona. Sitten odottamaton käänne toi hänet majatalon johtoon. Hän otti tehtävän vastaan, jotta suvun majatalo ei katoaisi.
5. sukupolvi · Hideo Endo (1925–2002)
Sodan myllerrys ja ”kulkusten majatalo”
Hideo syntyi poliisipäällikön perheeseen kahdeksasta lapsesta toisena. Nuorena hän liittyi armeijaan ja hänet lähetettiin sotaan.
Sodan jälkeen Hideo nai Wagon kylän (nykyään Nan’yon kaupungin lounaisosa) kunnanjohtajan tyttären ja otti majatalon hoitaakseen. Sota-aika ja sitä seuranneet vuodet olivat modernin Japanin myrskyisimpiä. Niiden kaikkien läpi Hideo onnistui pitämään majatalon hengissä.
Hänen vaimonsa, majatalon okami (emäntä), alkoi kerätä kulkusia. Kulkusten äänestä tuli ääni, joka toivotti matkalaiset tervetulleiksi. Niin Tofuya tuli tunnetuksi nimellä ”Suzu no Yado” – kulkusten majatalo.
6. sukupolvi · Shosaku Endo (1945–2013)
Täydellinen uudelleenrakennus ja työtä kylän hyväksi
Shosaku syntyi vuonna 1945, sodan päättymisvuonna, maatilalla Tochigin prefektuurissa. Hän oli yhdeksästä lapsesta seitsemäs poika. Nuorena hän työskenteli hotellialalla Nasu View Hotelissa. Myöhemmin hän nai itsensä Endon sukuun, otti sen nimen ja otti majatalon hoitaakseen.
Vuonna 1994 hän rakennutti majatalon kokonaan uudelleen. Hän solmi myös yhteistyön suurten matkailuyhtiöiden, kuten JTB:n ja JR:n, kanssa. Hän teki paljon työtä myös kylän hyväksi ja toi kerran klassikkoautorallin Onogawaan.
Ihmiset kutsuivat Shosakua ”Sienitohtoriksi”. Hän tiesi villeistä vuoristosienistä niin paljon, että naapurit toivat hänelle keräämiään sieniä kysyäkseen, oliko niitä turvallista syödä.
Sitten Shosaku sairastui ja alkoi käyttää pyörätuolia. Majatalon viestikapula siirtyi yhtäkkiä minulle.
Mutta koska isäni istui nyt pyörätuolissa, tajusin jotakin: pyörätuolin käyttäjälle ryokan on täynnä askelmia. Näin Tofuya alkoi muuttua esteettömäksi majataloksi.
7. sukupolvi · Naoto Endo (1976–)
Syntynyt ryokaniin
Synnyin Yonezawassa vuonna 1976. Olin Meiji-kauden jälkeen pitkästä aikaa ensimmäinen perijä, joka syntyi majatalon poikana.
Kasvoin siinä uskossa, että jatkaisin majataloa, ihan itsestään selvästi. En koskaan ajatellut muuta.
Yliopiston jälkeen työskentelin konsulttiyrityksessä. Sitten matkustin vuoden Australiassa.
Etsin itse paikkoja, joissa oppia majatalon isännäksi. Kun yövyin Sansuikakussa Nasu Onsenissa, hämmästyin sen vieraanvaraisuudesta. Kirjoitin kirjeen ja pyysin: ”Antakaa minun tehdä työtä täällä”, ja he ottivat minut ystävällisesti vastaan.
Halusin oppia vielä yhdessä majatalossa, joten kirjoitin myös Shinmeikaniin Kurokawa Onsenissa Kumamotossa. Koko Kurokawan kylä oli yhdessä tehnyt pienestä kuumien lähteiden kylästä yhden Japanin suosituimmista onsen-kohteista. Tuon työn keskiössä oli Shinmeikanin Tetsuya Goto.
Herra Goton vastaus ei ollut sitä, mitä odotin.
”Sen sijaan että tekisit työtä täällä, minä tulen katsomaan sinun majataloasi.”
Ja hän todella tuli Onogawaan. Hän katsoi Tofuyaa ja antoi minulle neuvoja: istuttaa puita, peittää automaattiovet mustilla laudoilla, maalata katto mustaksi. Jokainen ajatus oli keino auttaa majataloa sulautumaan ympäröivään maisemaan.
Vuonna 2004 palasin kotiin Onogawaan.
Heti törmäsin seinään. En tiennyt, miksi vieraat valitsivat juuri meidät. En tiennyt, mikä teki majatalostamme erityisen.
Siitä lähtien etsin majatalon muotoa askel kerrallaan. Esteetön majatalo, jossa pyörätuolin käyttäjät ja kolmen sukupolven perheet voivat yöpyä huoletta. Vuodesta 2010 majatalo, joka toimii kuumien lähteiden lämmöllä lämmitysöljyn sijaan. Ja ”Gotochi Rakugo” – paikallinen rakugo.
Rakugo on perinteinen japanilainen tarinankerronnan taide. Yksi istuva esiintyjä herättää kokonaisen tarinan eloon pelkän viuhkan ja käsipyyhkeen avulla.
Gotochi Rakugossa rakugo-kertoja luo tarinan, joka sijoittuu Onogawa Onseniin. Sitten tarinaa esitetään muissa kaupungeissa eri puolilla Japania. Sen kuulijat alkavat kuvitella Onogawaa, paikkaa, jota he eivät ole koskaan nähneet.
Se on sama ajatus kuin Chonosukella, kun hän majoitti goze-laulajia ja antoi heidän levittää sanaa. Kiertävät tarinankertojat vievät tämän kylän tarinaa kauas.
Vastauksia en löytänyt mistään muualta. Ne olivat asioita, jotka tällä majatalolla ja tällä kylällä jo oli.
Kagyō: suvun kutsumus
Japanin kielessä on sana kagyō. Se tarkoittaa perheyritystä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Kagyōssa työtä ei valita tyhjästä. Työ on jo olemassa siinä talossa, johon synnytään.
Perintönä ei saa vain rakennusta, nimeä ja sen vieraita. Myös velat peritään. Hyvä ja raskas otetaan vastaan yhdessä.
Muuttuvien aikojen läpi jokainen sukupolvi jotenkin piti majatalon toiminnassa. Jokainen lisäsi saamaansa jotakin omaa ja siirsi sen seuraavalle. Tofun tarjoaminen, goze-laulajien majoittaminen, kulkusten kerääminen, majatalon tekeminen pyörätuolin käyttäjille sopivaksi – jokainen oli yhden sukupolven oma idea.
Kagyōta eivät jatka vain sukuun syntyneet. Sei, poliisipäällikön vaimo, ja Shosaku, joka syntyi maatilalla Tochigissa, ottivat molemmat tämän majatalon vastaan ja siirsivät sen eteenpäin.
Ehkä tämä on Japanille ainutlaatuinen tapa päättää elämänsä suunnasta.
Tofua tarjonnut Heizaburo, tuhkasta uudelleen rakentanut Chonosuke, majataloa yksin pitänyt Yae, kulkusia kerännyt okami – he kaikki tekivät saman asian. He ottivat lämpimästi vastaan ihmiset, jotka tulivat tähän kylään.
Ryokan ei ole hotelli. Se on paikka, jossa suku on ottanut ihmisiä vastaan omalla maallaan sukupolvi toisensa jälkeen.
Tulkaa Onogawaan kuuntelemaan kulkusia. Odotamme teitä seitsemän sukupolven tarinamme seuraavalla sivulla.
Huomio: Varaussivu on englanniksi.